Järkeä julkiseen liikenteeseen

Ei tarvitse olla edes nk. ”huippuosaaja” havaitakseen, että Porvoo on Helsingin nukkumalähiö. Työpaikkoja ei ole, ja siksi Porvoossa onkin lähdettävä siitä, että jos veronmaksajat halutaan pitää Porvoossa, tällöin on myönnettävä että työpaikkojen puuttuessa, säännöllistä työmatkasukkulointia pääkaupunkiseudulle mutta myös Lahteen on helpotettava. YTV:hen liittymistä on harkittava ja luotava työmatkalaisen kukkarolle soveltuvia sarjalippuja, Helsinkiin menevää junaa ja eläkettä odoteltaessa.

Porvoon sisäisessäkin julkisessa liikenteessä olisi työtä, kuten myös kevyessä liikenteessä. Kannatamme täydestä sydämestämme Torolf Bergströmin aloitetta pyörätiestä Eestinmäestä Sköldvikiin; samantien sitä pitäisi jatkaa Söderkullaan, kuten tällä palstalla on esitetty.

Myös Porvoon liikenteen tariffit pitää järkeistää; ei ole kohtuullista, että samalla linjalla numero 5 joutuu ostamaan kaksi lippua matkatessaan Gammelbackasta Kerkkooseen. Liityntäparkkipaikkoja tarvitaan myös lisää; siksi tervehdimmekin ilolla Treksilään tulevaa liityntäpysäköintialuetta.

Jos asiointi TE-toimistossa sattuisi vähän venähtämään, viimeiset linjat keskustaan lähtevät neljältä. Aamun seuraavaa bussivuoroa odotellessa voi käydä aika pitkäksi. Puhumattakaan esimerkiksi autottomista askolalaisista - jos sellaisia on - joille asioinnista TE-toimistossa (jonka sivumennen sanoen pitäisi palvella Porvooseen haikaltavia aloittavia pienyrittäjiäkin) tulee ostettavaksi neljä matkalippua. Jotta TE-toimisto voisi palvella lähitulevaisuudessa mitä ilmeisimmin kuntauudistuksien myötä laajenevan Porvoon asukkaita, sille tuleekin välittömästi osoittaa tilat Porvoon keskustasta. Ihan yhtä hyvin sen voisi lakkauttaa Kuninkaanportista ja siirtyä Helsingin työkkärin asiakkaiksi.

Michael Perukangas
Tatu Chanth
porvoolaisia vihreitä
Kirjoitus on julkaistu Uusimaassa 17.8.2012

Porvoon bussi, ilman vaihtoa

Mitä suuremmaksi Porvoo kasvaa, sitä enemmän sinne muodostuu joukkoliikenteen katvealueita. Asiaa ei yhtään auta se, että nykyisellään Porvoon joukkoliikenteessä jokaisesta bussimatkasta pitää maksaa erikseen. Näinhän ei tietenkään tarvitse; suurkaupungeissa matkalipulla pääsee tietyn ajan kuluessa, joka on Helsingissä tunti ja seututariffialueella se on tainnut olla puolitoista tuntia. En usko, että Porvoon Liikenne kärsisi tästä vaihdosta tappiota, koska vaihdottomuus lienee monilla kynnyskysymys. Nyt Porvoon keskustassa sentään voi asua ilman autoa. Mutta Pukkilassa tai Pornaisissa tämä on hankalampaa, ja vaikka terveyskeskus tuotaisiinkin bussilla mökin mummon luokse, ei voi olla aiheellista että pukkilalainen tai pornaislainen joutuu vaihtamaan bussia päästäkseen esimerkiksi TE-toimistoon. Siitä tulee työttömälle aika kallis reissu, 9,60 € meno-paluu niin kutsutun siirtolipun kanssa. Ja jos Pornaisten terveyskeskuksesta todella laboratorio tultaisiin ulkoistamaan Nikkilään, en ymmärrä, miten tämä reissu onnistuu siltä samalta mökin mummolta, joka oli saanut yllätyksekseen huomata että apteekki olikin mennyt jo kiinni.

Porvoo saa minun puolestani kasvaa vaikka Itä-Uusimaan synonyymiksi. Samalla kuitenkin täytyy huolehtia palveluiden saavutettavuudesta, niin kaupallisten kuin julkistenkin. Jos suur-Porvoo tulisi tarkoittamaan kuolinkelloja esimerkiksi Askolan lukiolle, sen pitää vastaavasti tarkoittaa myös nuorten työpajapalveluita pornaislaisille ja myrskyläläisille. Ja suur-Porvoo tulee tarkoittamaan väistämättä kantakaupungin altistamista kasvavalle mopo-, moposkootteri- ja mopoautorallille. Pitäähän askolalaisten, pukkilalaisten ja myrskyläisten nuorten päästä näkemään ja näkymään.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi palveluita ovat myös julkinen liikenne ja muu infrastruktuuri, ulkoilualueet ja ekosysteemipalvelut. Näihin kaikkiin kohdistuu kasvavassa kunnassa lisääntyvä kysyntä, ja on aivan oikein, että esimerkiksi askolainen maksaa veroäyrissään oman paikallisen uimahallinsa eli Porvoon uimahallin ylläpitämisestä. Varmasti palveluntuotannossa on tehostamisen varaa, mutta kasvavassakin kunnassa lapset ja vanhukset on hoidettava ja koululaiset opetettava, vaikka nämä olisivatkin huoltosuhteen rasitteita. Lapsien varaan ei toivoa kannata laskea, sillä Suomessa kotipaikkansa saa valita vapaasti. Ellei sitten koko Suomea liitetä Porvooseen?

Ei Saaristotielle!

Uusimaa -lehdessä on nähty epätoivoisia sävyjä kun valtiolta ei ole ainakaan toistaiseksi luvassa rahoja Porvoon itäisen ohitustien, ns. Saaristotien rakentamiseksi. Saaristotien olisi tarkoitus yhdistää Sairaalantien jatke eli Tarkkistentie Veckjärventien kautta aina Loviisantielle saakka.

Saaristotietä on pidetty kohtalonkysymyksenä Kevätkummun kylkeen suunnitellun Skaftkärrin ja Toukovuoren alueen rakentamiselle. Se on kohtalonkysymys myös upealle nyt Pihlajatiestä alkavalle Humlan ulkoilumetsälle, joka jatkuu itäänpäin ns. Holkenin alueeksi. Ohitustie tuhoaisi tämän alueen.

Nyt tarvitsisi kiireen vilkkaa nähdä suunnitelmat korvaavasta ulkoilureitistöstä. Hiihtämisestä ei tule mitään jos hiihtäjä pakotetaan rompsimaan ohitustien ylitse, ja jos juoksija joutuu henkensä kaupalla väistelemään ohitustien liikennettä, moni taitaa siirtyä juoksumatolle.

Tehtäköön selväksi nyt tässä: en tule missään oloissa kannattamaan Saaristotien rakentamista ellei sitä sitä sitten vedetä tunneliin Tarkkistentien ja Veckjärventien välisellä osuudella. Se on minulle paitsi omatunnon, myös kohtalonkysymys. En salli sitä, että porvoolaiset sienestäjät, hiihtäjät ja juoksijat pakotetaan pakkautumaan autoihin ja ajamaan ties minne, Helsinkinkiin. Tällaiset suunnitelmat saavat minut lähtemään ympäristöpakolaiseksi, ei Porvoon kehyskuntiin luonnon perässä vaan Helsinkiin. Porvoon tulee kantaa vastuunsa, jotta sekä ruumiin että mielen terveyttä hoitavien ulkoilu- ja liikuntaharrastuksien edellytykset säilyisivät edes nykyisellä välttävällä tasolla.