Heijastimet, valot ja kypärät lapsille
Pyöräilen päivittäin töihin Porvoon sairaalaan pitkin Pihlajatietä kesät
talvet. Nyt koulujen alettua huomaa, että reitilläni kulkee paljon
lapsia matkalla Keskuskouluun. Syksyn pikku hiljaa pimetessä ja kelien
muuttuessa liukkaammiksi, kaikki lapset ehtisi vielä varustamaan
pyöräilykypärillä ja valoilla.
Viime syksynä tein pienen otantatutkimuksen, ja eräänäkin aamuna yhdellä
lapsella kahdellatoista oli ajopelissään valot. Ainoallakaan ei ollut
yhtään heijastinta, ei edes pyöräilykypärää.
Aikuispyöräilijöiden varustelutaso on sentään edes hieman
asianmukaisempi. Kevätkummusta päin sivuteiltä eteen yllättäen kääntyviä
lapsia ei näe kun on jo miltei liian myöhäistä.
Kun nyt presidentillisen nuorison syrjäytymistä ehkäisevän työryhmän
tuloksiin on suhtauduttu välillä ilkkuenkin, niin ainakin tässä pienet
arkiset teot ratkaisevat. Aloitetaan omien lapsien asiallisella
varustamisella, eikä yhtään haittaisi jos itsekin käyttäisi
pyöräilykypärää ja tarpeen tullen ajovaloa.
Vanhemmat ovat tietysti ensisijaisesti vastuussa lapsistaan
liikenteessä, mutta liikenne on yhteistyötä. Aloitetaan vaikka
heijastimien jakamisesta ja lamppujen paristojen vaihdosta! Kuka tulisi
mukaan talkoisiin?
Kirjoitus on julkaistu Uusimaan Sana on vapaa -palstalla 15.9.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti